Keskeisellä sijainnilla sijaitsevassa August Eklöfin puistossa on laaja kasvivalikoima. Puiston joen puoleisen päädyn perennaistutuksissa on käytetty 1800-luvun pihoille tyypillisiä kasveja, kuten rohtosormustinkukkaa, malvoja ja päivänkakkaroita.

Papinkadun varrella sijaitseva Borgströmin puisto on rakennettu 1930-luvulla. Sen paikalla sijaitsi 1700-luvun lopulla Porvoossa apteekkarina toimineen Bergströmin puutarha.

Pihlajantien länsipuolella oleva puistoalue on nimetty 1970-luvulla Saksassa sijaitsevan ystävyyskunnan mukaan. Dinkelsbühlinaukiolle tuotiin 1980-luvulla kivipaasi, johon on kaiverrettu puiston nimi.

Tuomiokirkon kupeessa Vuorikadun kulmassa pienellä puistoaukealla sijaitsee Edefeltin patsas.

Porvoonjoen länsirannalla, Mannerheiminkadun ja kävelysillan välissä sijaitseva puisto, joka tunnetaan myös nimellä Kärhöpuisto. Puiston köynnöskaarissa ja -tolpissa sekä kivikorimuurilla kasvaa kaikkiaan kymmeniä eri kärhölajiketta.

Fredrika Runeberginpuistoon on istutettu kasvilajeja, joiden tiedetään kuuluneen hänen lempikasveihinsa. Näitä ovat esimerkiksi ruusut ja jasmikkeet.

Gammelbackan kartanometsä on suosittu ulkoilu- ja virkistysalue. Sen polkuverkostoja pitkin pääsee meren rantaan Tornikalliolle, josta näkee Hamarin rannan, Sahasaaret, Sikosaaren sekä Kråkön.

Purokadun ja Viertotien väliin jäävä puistoalue on nimeltään Gammelbackan keskuspuisto. Purokadun puoleisessa päädyssä on nurmialuetta, pensasistutuksia sekä vanhojen lehmusten ja tammien reunustamia puukujanteita.

Polku sijaitsee Gammelbackan ja Hamarin välisellä metsäalueella, joka on tarkoitettu ulkoilu- ja virkistyskäyttöön.

• Seurakuntakuntakeskuksen vierestä alkava polku on noin kilometrin pituinen.
• Luontopolun yhteydessä on lyhyempi puulajipolku, joka kulkee vanhan kartanopuiston alueella. Sen varrella on tauluja, joihin on merkitty puiston puulajien nimet.

Hamarin kylä on vanha satamapaikka, jonka edustalla purettiin purjeveneiden lasteja. Puistoraitilla kasvaa rusokirsikoita ja kukkivaa niittykasvillisuutta.

Kaupungin omistama, Veckjärvellä sijaitseva suojelualue, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksillä 18.6.1986 ja 17.6.1994, laajennus. Alueella on luontopolku ja vanhaa, komeaa kuusikkoa sekä metsälehmus- sekä pähkinäpensaslehtoa. Lehtometsää on hoidettu kuusia poistamalla. Suojelualueen pinta-ala on 14 hehtaaria.

Hasselholmenin luontopolku on kaupungin ulkoilualueella. Keskustasta sinne on maanteitse Sannaisten kautta 14 ja linnuntietä neljä kilometriä. Ulkoilualueelle ei ole julkista liikennettä, joten kulku täytyy järjestää muilla tavoin. Kesäisin alueelle pääsee Staffaksen puolelta Veckjärven yli kaupungin soutuveneillä. Luontopolku alkaa uimarannan ja kesäkioskin parkkipaikalta.

• Polku on 1,5 kilometriä pitkä, ja se sijaitsee hienolla, kasvillisuudeltaan monimuotoisella luonnonsuojelualueella.
• Polun varressa on suomen- ja ruotsinkielisiä opastauluja, joissa esitellään metsälehmus- ja pähkinäpensaslehtoja.
• Reitti on pääosin helppokulkuinen.
• Reitti on merkitty maastoon oransseilla väritäplillä ja nauhoilla.
• Suojelualueella tulee noudattaa voimassa olevia rahoitusmääräyksiä.

Kauppias ja tehtailija, raatimies Johan Holm rakennutti kivitalonsa 1762–1763 vuonna 1760 riehuneen tulipalon jälkeen. Nykyisin talon pihapiiriä kaunistavat monet vanhanajan perennat kuten pionit, palava rakkaus ja aitoukonhattu.

Jaakkolanpuisto sijaitsee Vanhan kaupungin historiallisessa miljöössä Itäisen pitkäkadun ja Oikokujan kulmassa. Puistossa on vanhoja puistopuita ja perennaryhmiä.

Jernbölenpuisto sijaitsee Itäisentien ja Puolukkapolun välisellä alueella. Jernbölentien päädyssä on kuusivaltainen puistometsäalue, jossa risteilee useita pieniä polkuja. Sen läpi kulkee myös valaistu käytävä, joka jatkuu Suomenkyläntielle asti.

Joonaanmäenpuisto sijaitsee keskellä viehättävää puutaloaluetta. Talot ovat pääasiassa 1920-luvulta.

Kaupunginpuisto on yksi Porvoon vanhimmista puistoista. Se liittyy Carl Ludvig Engelin 1800-luvun alussa suunnittelemaan asemakaavaan. Puistossa on vuonna 1946 pystytetty kirjailija Johannes Linnankosken muistopatsas.

Kellorinne on postimerkinkokoinen puistomainen alue Borgströmintien ja Kulmakujan risteyksessä. Viherkaistalla kasvaa komea vanha saarni ja siellä sijaitsee porvoolaisten apteekkarien vuonna 1931 lahjoittama aurinkokello.

Törmäkadun ja Kirjastokadun kulmassa sijaitseva Kirjailijapuisto on Porvoon oma kirsikkapuisto. Puisto on loistossaan erityisesti keväällä kirsikoiden ja magnolioiden kukkiessa.

Kirjapuisto sijaitsee kaupunginkirjaston eteläpuolella Mannerheiminkadun varrella. Puiston alaosan keskelle jäävällä nurmialueella on Porvoon kirjatyöntekijöille omistettu muistomerkki.

Koirapuiston nimellä tunnettu promenadi sijaitsee kaupungintalon edustalla Raatihuoneenkadulla. Tarinan mukaan puisto on saanut nimensä siitä, että kaupungin herrasväki kävi ulkoiluttamassa koiriaan tällä yleisellä kävelypaikalla.

Puisto sijaitsee Kokonniementien päässä niemen kärjessä. Sen rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1891. Puistoalueen arvokkain osa on vanha lehmuskujanne, joka johtaa rannan kivilaiturilta tarjoilupaviljongille. Puistossa on grillipaikka.

Yksityinen, Piirlahdessa sijaitseva metsän- ja maisemansuojelualue, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 10.5.1984. Alueella kasvaa luonnontilaista seka- ja havumetsää. Sen pinta-ala on kuusi hehtaaria.

Yksityinen, Mustijoella sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä 23.1.2014. Alue koostuu pääosin ojittamattomasta rämeestä ja sitä reunustavista sekametsistä. Sen pinta-ala 36,9 hehtaaria, ja alue täyttää METSO-ohjelman valintaperusteet.

Viheralue sijaitsee Hamarintien ja Trappaksentien välissä. Niittyä halkoo valaistu puistokäytäväverkosto ja siellä on pieni leikkipuisto sekä nurmikenttä.

Puisto on saanut nimensä 1800-luvulla eläneen säveltäjän, soittajan ja laulunopettajan Gabriel Linsénin mukaan. Vuorikadun puoleisessa päädyssä on Linsénin rintakuva, jonka Pro Borgoa -seura lahjoitti vuonna 1959.

Yksityinen, Kulloossa sijaitseva suojelualue, joka on suojeltu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 13.5.2008. Alue on osa Fågelmossenin keidassuota, joka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Suojelualueen pinta-ala on 11,9 hehtaaria.

Puisto sijaitsee Lukiokadun ja Laivurinkadun välisellä alueella. Alueelta löytyy laajat ruusuistutukset ja puisto tunnetaankin myös nimellä Ruusupuisto.

Vanhan kaupungin pohjoispuolella sijaitseva Maarin puisto on oleskelu- ja piknik-paikka. Sen vieressä olevat Linnamäet ovat merkittäviä muinaisjäännöksiä.

Yksityinen alue Vessöön länsiosassa, vanha kalastajatila, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 17.9.1948. Suojelun tavoitteena on erityisesti alueen maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen. Suojeltu pinta-ala on viisi hehtaaria, josta vesialueen osuus on kolme hehtaaria.

Huomioithan

• Rauhoitus ei koske kalastusta eikä veneilyä.
• Merenkulkulaitokselle on varattu mahdollisuus tarvittaessa pystyttää ja hoitaa merenkulun turvallisuuteen tarvittavia laitteita.
• Maihinnousu ja alueella oleskelu on sallittua vain Mjåvikenin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan tai hänen valtuuttamansa henkilön luvalla.

Hautausmaan lähellä sijaitseva Näsinmäen puistometsä oli porvoolaisten virkistyskohde jo 1700-luvulla. Alueen eteläpäässä on Näsin kivi, jonka päällä olevalta näköalatasanteelta voi nauttia näkymästä Porvoon keskustaan.

Lohentiellä aiemmin leikkipaikkana toimineeseen korttelipuistoon on istutettu asukasyhteistyönä muun muassa omenapuita ja herukkapensaita.

Örnshamnin pieni puisto sijaitsee Hamarissa meren rannalla Örnshamnintien päässä.

Vanhan Kuninkaantien varrella, Pappilanmäen asuinalueella sijaitseva Pastori Virénin puisto on puu- ja pensasvaltainen. Siellä sijaitsee myös talvisin kunnossapidettävä leikkipuisto sekä kenttä, joka jäädytetään talvisin sään salliessa.

Perhospuisto sijaitsee Jokikadun eteläpäässä. Puistossa kasvaa runsaasti erilaisia sipulikukkia ja perennoja.

Yksityinen, Emäsalon Vaarlahdessa sijaitseva suojelualue, joka on suojeltu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 24.5.2004. Alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Suojelualueen pinta-ala on 9,1 hehtaaria.

Yksityinen, Emäsalon Vaarlahdessa sijaitseva suojelualue, joka on suojeltu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 21.12.2004. Alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Suojelualueen pinta-ala on 3,5 hehtaaria.

Koulukujan varrella sijaitseva Puistokallio on viehättävä, suojaisa ja hieman salaperäinen puistoalue Vanhan kaupungin kapeiden mukulakivikujien ja vanhojen puutalojen keskellä.

Werner Söderströmin kadun ja Jernbölentien risteyksessä sijaitseva puisto tunnetaan myös nimellä ruutikellarinpuisto alueella sijaitsevan vanhan ruutikellarin takia. Puistossa kannattaa vierailla erityisesti keväällä pilvikirsikoiden kukinta-aikaan, jolloin Werner Söderströmin katua reunustaa valkoisia poutapilviä muistuttavat kukinnot.

Kansallisen kaupunkipuiston maisemissa kulkeva rantaraitti (n. 5km) tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden nauttia Porvoon monimuotoisista puisto- ja viheralueista läntiseltä jokirannalta Hamarin satamaan ja Örnshamnin puistoalueelle asti.

Ritarinpuisto on laaja alue, joka sijaitsee Huhtisissa Jernbölentien itäisellä puolella. Siellä on puulajipuisto, koirapuisto, pallokenttä, lähiliikuntapaikka ja avoin graffitimaalaukseen tarkoitettu seinä. Talvisin Ritarinpuistossa on hiihtolatu.

Keskustassa Piispankadun ja Jokikadun välissä sijaitseva Runeberginpuisto on yksi Porvoon vanhimmista puistoalueista. Puutarha-arkkitehti Knut Forsberg suunnitteli sen moderniksi englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi, joka perustettiin yleiseksi kävely- ja kokoontumispaikaksi vuonna 1867.

Porvoon kaupungin omistama alue, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 25.6.1945. Ruskiksen valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluva vesi- ja ruovikkoalue on Porvoonjoen suistossa. Se on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi kosteikoksi, niin sanotuksi Ramsar-alueeksi.

• Pinta-ala on 235 hehtaaria, ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon.
• Alueella on kaksi lintutornia: Ruskis ja Sikosaari
• Niittyjä hoidetaan laiduntamalla ja umpeutuvia vesialueita on avattu ruoppaamalla. Ruskisen luonnonsuojelualuetta hoidetaan avaamalla allikoita ruovikon keskelle.

Huomioithan

• Liikkuminen on kielletty 1.4.–31.8. Sikosaarentien ja Sikosaaren itäpuolella sijaitsevalla suojelualueella lukuun ottamatta lintutorneja ja niille johtavia lankkupolkuja.
• Moottoriajoneuvoilla ajo on kielletty Sikosaaren ja Sikosaarentien itäpuolisella alueella.
• Vesiskootterilla ajo on kielletty koko alueella lukuun ottamatta Sikosaaren pohjoispuolella kulkevaa veneväylää.

Yksityinen, Sannaisissa sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 3.6.1991. Alueella on valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa tammi- ja metsälehmusmetsää. Suojelualueen pinta-ala on kaksi hehtaaria ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Lehtometsää on hoidettu kuusia poistamalla.

Polku sijaitsee pari kilometriä keskustasta etelään. Se alkaa Sikosaarentien varresta heti ensimmäisten talojen kohdalta ja kulkee pääosin vanhassa kuusivaltaisessa kangasmetsässä poiketen välillä valoisaan kalliomännikköön sekä merenrannan ruovikoihin ja rantalehtoon. Ruovikon reunassa olevalta tarkkailulavalta voi seurata lintulahden elämää.

• Polku on pääosin helppokulkuinen. Vetisimpiin paikkoihin on rakennettu lankuista pitkospuut, mutta kumisaappaat voivat olla tarpeen märällä kelillä.
• Polun pituus on noin puolitoista kilometriä. Rauhallisesti kävellen kierros kestää vajaat kaksi tuntia.
• Polku on merkitty maastoon oransseilla väritäplillä.
• Polun varressa on alueen luonnosta kertovia suomen- ja ruotsinkielisiä opastauluja.

Retkipaikka.fi tutustui Sikosaareen

Kaupungin omistama, Sikosaaren eteläkärjessä sijaitseva alue on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 14.12.1990. Alueella on vanhaa kuusimetsää ja tervaleppälehtoja. Suojelualueen pinta-ala on 15 hehtaaria, ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Vanhan sillan vieressä sijaitseva Siltapuisto on hyvä paikka nauttia vanhan kaupungin maisemista.  Puiston vieressä on vuonna 1983 pystytetty raskaan patteriston muistomerkki, jonka vuoksi puistoa kutsutaan myös Tykkipuistoksi.

Yksityinen, Emäsalon Vaarlahdessa sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 21.7.2005. Se kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Suojelualueen pinta-ala on 2,8 hehtaaria.

Yksityinen, Stensbölessä sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 25.3.1992. Alueella on valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa tammi- ja metsälehmusmetsää. Pinta-ala on 17 hehtaaria ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Alueella on luontopolku ja lintutorni. Jalopuulehtoja on hoidettu kuusia poistamalla.

Yksityinen, Stensbölessä sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 28.12.1994. Monimuotoisella alueella on valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva metsäalue, rantaniittyjä ja lehtoja. Alueen pinta-ala on 65 hehtaaria ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Niittyjä hoidetaan laiduntamalla ja niittämällä, jalopuulehtoja kuusia poistamalla.

Yksityinen suojelualue, jonka kahdeksan kokonaan tai osin suojeltua luotoa sijaitsevat Bodön länsipuolella lähellä Sipoon rajaa. Alue on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 12.3.1982 erityisesti linnustollisten arvojen takia. Suojelualueen pinta-ala on yhteensä noin kaksi hehtaaria.

Huomioithan

• Maihinnousu on kielletty 1.4.–15.7.

Yksityinen, Tyysterissä sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksellä 23.1.2014. Alue on pääosin lehtomaista kangasmetsää. Sen pinta-ala on 5,2 hehtaaria ja se täyttää METSO-ohjelman valintaperusteet.

Yksityinen, Stensbölessä sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 26.4.1993. Alueella on keskeinen osa valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuuluvaa Stormossenin keidassuota ja sen reunametsiä. Suojelualueen pinta-ala on 75 hehtaaria ja se kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Sen halki kulkevat Humlan majalta alkavat ulkoilu- ja hiihtoreitti. Eteläreunan kallioilta avautuu hieno suo- ja metsämaisema.

Yksityinen, Stensbölessä sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 23.9.1998. Suojeltu alue on osa Stormossenin keidassuota, joka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Alueen pinta-ala on 2,1 hehtaaria, ja se kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon.

Yksityinen, Stensbölessä sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 27.11.1998. Suojeltu alue on osa Stormossenin keidassuota, joka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Alueen pinta-ala on 3,1 hehtaaria ja se kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon.

Kaupungin omistama, Stensbölessä sijaitseva alue, joka on suojeltu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 20.12.1999. Suojeltu alue on osa Stormossenin keidassuota, joka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon. Alueen pinta-ala on noin 12 hehtaaria.

Suistopuisto sijaitsee Itäisen jokirannan eteläpäässä. Siellä on minigolfrata, matonpesupaikka ja koirapuisto, jossa on eri aitaukset pienille ja isoille koirille. Puiston läheisyydestä on pysäköintialueita. Nurmialueet soveltuvat erinomaisesti tapahtumien järjestämiseen.

Wittenberginkadulla sijaitsevasta suojaisasta puistosta löydät katoksellisen hiekkalaatikon ja laajan keinutarjonnan aina turvaistuinkeinusta pesäkeinuun.

Kevätkummussa sijaitseva korttelipuisto, jossa on hyödynnetty luontopohjaisia ratkaisuja. Puistossa on myös pelikenttä, rullatukki ja jatulintarha.

Viborgin aukio sijaitsee Mannerheiminkadun ja Werner Söderströminkadun kulmassa. Oleskelupuiston aukiolla on vuonna 2000 pystytetty karjalaisten evakkomuistomerkki.

Porvoon virolaisen ystävyyskaupungin Viljandin mukaan nimetty puistoalue sijaitsee Pihlajatien asuinalueella. Viljandinaukio sai 1980-luvulla nimeänsä kantava kivipaaden.