Siitä tuli kallis reissu. Jouni Mykkänen ja Aija Kosonen olivat viettämässä viikonloppua Haikon Kartanossa, kun Aija sanoi: ”Tuossa vieressä on muuten myynnissä vanha torppa.”

Pariskunta kävi tutustumassa vuonna 1872 rakennettuun Gammelbackan kartanon torppaan. Loppu on historiaa.

– Turisteista tuli Hamarin asukkaita, Jouni toteaa nyt 16 vuotta myöhemmin.

Merenrantakylä kahden kallion laaksossa

Hamari on pieni ja tunnelmallinen merenrantakylä noin neljän kilometrin päässä Porvoon keskustasta. Se tunnetaan merellisyydestään ja vanhoista puutaloistaan sekä niiden idyllisistä pihapiireistä.

Joulukuussa Hamarin asukkaat pystyttävät oman joulukalenterin, kesäisin sen puutarhoissa kukkivat vanhat omenapuut.

– Tiedätkö, kun joissain paikoissa tuntee hyvän hengen? Täällä tuntee, Jouni kertoo. 

Hamarin merenrantakylä jää kuin laaksoon, jota kehystävät Lennätinvuoren luonnonsuojelualue ja Gammelbackan kartanometsä. Etelässä kohoaa Lennätinvuori, peräti 56 metriä merenpinnan yläpuolelle, pohjoisessa Tornikallio.

Näiltä kallioilta jo entisajan asukkaat ihailivat kaukaa saapuvia valtamerilaivoja.

– Lennätinvuori ja Tornikallio ovat meille tärkeitä paikkoja. Kierrän niissä päivittäin koirani Seilin kanssa. Niissä tunnelma on kuin Lapissa. Voi istua ja ihmetellä, ottaa hetken itselleen, Jouni sanoo. – Tornikallio on vähän sellainen paikallisten salaisuus, johon monet matkailijat eivät löydä.

Kallioiden välissä kulkee suosittu ulkoilureitti, joka kiemurtelee rantaa ja metsiä viistäen Porvoon keskustan nurkille saakka.

Mystiset Sahasaaret ja ”Pikku-Bali”

Yksi Hamarin vetovoimatekijöistä on sen historia, Jouni ja Aija kertovat.   

– Hamarilla on todella rikas historia. Täällä on rakennettu laivoja, ja tuossa vastapäätä Sahasaarilla toimi aikoinaan Porvoon Höyrysaha, Jouni esittelee.  

Etelä-Suomen ensimmäisen höyrysahan historiasta muistuttavat patinoituneet puupaalut ja salaperäiset kanavat.

Sahasaarten lisäksi Hamarin edustalla on niin sanottu Pikku-Bali, jonne valtamerilaivat pudottivat aikoinaan painona olleen hiekan. Hiekasta syntyneiltä kahdelta saarelta voi yhä löytää valtamerien simpukoita ja vierasperäisiä kasveja.

– Kaikki tämä tuo väriä tähän alueeseen, Jouni kuvailee.

Kuuluisan taiteilijan jalanjäljissä

Tiedätkö, kuka myös rakastui Hamariin? Maailmankuulu taiteilija Albert Edelfelt. Pariisissa koti-ikävää potenut taiteilija vuokrasi aikoinaan näiltä rannoilta kesähuvilan ja rakastui paikkaan niin, että palasi tänne joka kesä kuolemaansa saakka.

Edelfelt maalasi Hamarissa ja Porvoossa yli 220 maalausta.

– Edelfeltin kulttuuriperintö elää näillä rannoilla, Jouni sanoo.

Hamariin, sen kallioille ja rannoille, on pystytetty isokokoisia kuvia maalauksista, joista voi ihailla maalausten maisemia niiden alkuperäisiltä maalauspaikoilta.

– Edelfeltin Kesäilta Haikkoon selällä on maalattu Lennätinvuorelta. Haikon selkä taasen tuolta samaiselta vesialueelta. Saimme taltioida tässä maalauksessa näkyvän valkoisen purjehdusveneen Hamarin purjehtijoiden lippuun. Se on meidän kunnianosoituksemme Edelfeltille, Jouni kertoo.

Itäinen Suomenlahti alkaa Hamarin rannoista

Hamarin vilkkaan vierasvenesataman rannoilla kunnostetaan vanhoja puuveneitä ja kohdataan ystäviä ja kaukaakin saapuneita.

Sen rannoilta näkee pitkälle kohti ulappaa.

– Hamarin rannoilta alkaa itäinen Suomenlahti, Jouni kertoo.

Mykkäsillä on rannalla useita omia veneitä, joissa Jouni pitää myös etätyöpistettään.

– Kerran naapurimme kysyi, haluammeko lähteä veneilemään. Hän näytti saaria, ja tajusin, että meillä oli se kauniimpi puoli Porvoosta näkemättä, Jouni kertoo.

Nykyään perhe viettää lähes kaiken vapaa-aikansa purjehtien. Talvella, kun jäät peittävät aallokon, veden päälle tehdään luisteluratoja, ja kerran jäälle rakennettiin jopa sauna jääkuutioista.

Aija, joka harrastaa avantouintia, pulahtelee Hamarin rannoilta virkistäytymään, kunnes jäästä tulee liian paksua.

Yhteisöllinen pikkukylä

– Yhteisöllisyyden luoma tunnelma on yksi niistä taianhohtoisista asioista, joita ei voi sanoin selittää. Täällä on todella vahva yhteisöllinen tunnelma, jolla on pitkät juuret, Jouni kertoo.

Hamarissa asuu sulassa sovussa alkuperäisiä hamarilaisia, jotka ovat asuttaneet näitä rantoja useampien sukupolvien ajan, ja muualta tulleita muukalaisia. Yhdessä asukkaat järjestävät muun muassa talkoita ja erilaisia tapahtumia.

Alueella toimii myös useita eri veneilyseuroja, kuten yksi Suomen nopeimmin kasvavista veneilyseuroista, Hamarin purjehtijat.

– Meidän välillämme on sellainen sanaton luottamus. Jos veneeni meinaisi lähteä irti, en epäilisi lainkaan, etteikö joku tulisi kolmelta yöllä auttamaan sen kiinnittämisessä, Jouni sanoo.

– Minulle Hamarissa asuminen on arjen luksusta.